Matkaendurointi, tai miksi sitä nappulakumi moottoripyörällä matkaamista voisi kutsua, on aika hauskaa puuhaa. Etenkin samanhenkisten ihmisten ryhmässä. Osallistuin helteisenä elokuun viikonloppuna yhteen vallan mainioon Pohjolan Kurapyörilijöiden järjestämään ajo-, makkaranpaisto- ja saunomistapahtumaan Joensuun seudulla Heinävaarassa. Kuinka ollakkaan, kaikki edellämainitut harrastukset ovat minun makuuni. Heinävaarassa odotti paikallisten kennelmiesten rantakämppä ja sivurakennukset kurapyöräilijöitä. Oikein hyvä majapaikka.
Reissuvarusteet olivat suhteellisen kevyet; teltta, makuupussi, ajokamppeet ja arkivaatteet. Keli oli koko matkan ajan molemmin puolin + 30 asteen, joten siinä suhteessä pääsi helpolla kun vaan huolehti juomapuolesta.
Lauantain ajopäivälle oli suunniteltu virallinen reitti pääosin sorateitä pitkin. Reitti kiersi Hattuvaarassa Suomen itäisimmän pisteen kautta noin 300 kilometrin kierroksen. Matkalla sai ihailla Pohjois-Karjalan maisemia, mutta samalla myös äimistellä ukkosmyrkyjen aikaansaannoksia. Paikoin isoja alueita metsää oli kuin tykistökeskitysten jäljiltä.
Kaikkiaan kolmen päivän matkalla kertyi kilometrejä reilut 1300. Kyllä se hellekelillä jonkin verran puuduttaa, etenkin valtateillä pöristely. Ajetut kilometrit sai Super Enduron 15 000 km:n määräaikaishuollon rajankin ylittymään. Huolto-ohjelmaan kuuluu mm. venttiilien säätö, joten minulta tippuu saman tien haskat kädestä ja Motokeidas saa luvan puuttua peliin. Samalla kertaa hoituunee myös kaasuttimien seoksien säätö kohdalleen. Siitä sitten tarinaa kun huolto on tehty.
Paluumatkalla Jyväskylän kautta bongasin pari kulttuurikohdetta; Valamon luostarin Heinävedellä ja Pönttövuoren käytöstä poistetun, aikanaan suomen pisimmän junatunnelin Laukaassa.