Talven alta tallin suojaan

Ajelurintamalla on jo kolmisen viikkoa ollut sen verran hiljaista, että oli aiheellista miettiä moottoripyörän laittamista talvehtimiskuntoon. Loppukesän 15 000 km huolto teki hommasta jonkin verran helpompaa ja mitään kummalisempia huoltotöitä en ole aikeissa tehdä. Pientä huolta aiheuttaa tosin polttoainepumppu. Syksyn aikana on käynyt pariin otteeseen niin, että meno on hetkellisesti pysähtynyt arvatenkin bensiinin syötön loppumiseen. Jossakin vaiheessa pitää katsoa, missä kunnossa pumpun kärjet ovat ja tarvittaessa vaihtaa ne. Mitsubishin pumppuun saa varaosana n. 20 eurolla uudet kärjet ja sellaiset jo keväällä hain varastoon pitempien reissujen varalle.

KTM 950 Super Motard

Syksy tuo muutakin muutosta Superenduroon. Olin jo jonkin aikaa haaveillut taittuvavartisista peileistä ja Matkaendurosivuston vinkin perusteella sellaiset löytyivätkin.

eBay:sta sattui silmään lähes uudet katuvanteet ja epähuomiossa tehty tarjous löi kiinni. Takavanteeseen sopiva ketjupyörä löytyi Supersproxin verkkokaupasta ja samalla kertaa tilasin myös sopuhintaisen eturattaan (17 hampaisen, 9,95 €). Jarrulevyiksi kävivät KTM:n alkuperäiset kappaleet. Jonkin verran houkuttelisi hankkia katuvanteille omat jarrulevyt rengasvaihtojen nopeuttamiseksi, mutta toistaiseksi mennään näillä. Vanteet istuivat paikalleen lähes moitteetta (etupää tarvinnee omat soviteholkit) ja lyhyt koeajo oli lupauksia antava - ensi vuonna myös minä haluan käydä Kemorassa radalla! Sitä hetkeä saa tosin jonkin verran taas odotella, mutta on hieno tietää jo nyt, että ensi kesällekkin on hauskaa luvassa.

Makkaranpaistoendurointia

Vasta syksyn tullen karkeakuvioisilla renkailla varustettu pyörä pääsee oikeuksiinsa. Ja varsinkin kuuman kesän jälkeen ilahduttaa raikas ja pölytön ilma. Lämpimillä ja peruskuivana pitävillä varusteilla yli 10 asteen keli on hyvä ajokeli. Kostea ilmasto pehmittää mukavasti päällystämättömiä teitä ja luontokin saa kokonaan uuden värimaailman valmistautuessaan talviunille.

Aikamoisen häivähdyksen syksyisestä luonnosta saa moottoripyörän ohjaustangon takaa niin sanotuilla makkaranpaistoenduro-retkillä. Jutun juoni on varsin simppeli: pakataan reppuun makkaraa, sinappia, termariin lämmintä juomaa ja suunnistetaan pyörällä sopivan matkan takana olevaan nuotiopaikkaan. Puhdasoppinen makkaranpaistoenduroitsija keittelee tietenkin nokikahvit sopivalla nuotiopaikalla, mutta minulle käy vähempikin.

Pirkanmaan seudulla erilaisia yhdistysten, kuntien tai valtion yleiseen retkeilyyn tarkoitettuja nuotiopaikkoja on runsaanlaisesti ja niiden sijainnit löytyvät kätevästi netistä. Tämän matkan kohde taisi virallisesti olla Valkeakosken puolella. Kiertotietä sinne tuli matkaa noin 50 kilometriä. Lyhin ja idyllisin reitti oli osin puomitettua yksityitietä, joten sitä ei ollut soveliasta käyttää. Navigaattorilla matkan uudelleen reitittäminen ei ole ongelma, vaan päinvastoin se tuo matkantekoon lisäjännitteitä.
Alla navigaattorin nauhoittama reitti kaikkine haahuiluineen.


Näytä Makkaranpaistoenduro suuremmalla kartalla

Teiden tukkeet eivät olleet ainoa asia, joka luo pikkuteiden pyöräilyyn mielenkiintoa. Näin syksyisin ilta pimenee nopeaan tahtiin ja kun illalla kahdeksan aikaan saa termospullon tyhjennettyä ja makkarat syötyä, niin alkaa olla jo hämärää. Ja sekös tuo ison annoksen tunnelmaa lisää.

KKKK - Korpi Kainuun Kurapyörä Kokoontuminen (eli Päijänteen ympäriajo kaukaa kaartaen)

Matkaendurointi, tai miksi sitä nappulakumi moottoripyörällä matkaamista voisi kutsua, on aika hauskaa puuhaa. Etenkin samanhenkisten ihmisten ryhmässä. Osallistuin helteisenä elokuun viikonloppuna yhteen vallan mainioon Pohjolan Kurapyörilijöiden järjestämään ajo-, makkaranpaisto- ja saunomistapahtumaan Joensuun seudulla Heinävaarassa. Kuinka ollakkaan, kaikki edellämainitut harrastukset ovat minun makuuni. Heinävaarassa odotti paikallisten kennelmiesten rantakämppä ja sivurakennukset kurapyöräilijöitä. Oikein hyvä majapaikka.

Tampereelta matkaa kertyy linnuntietäkin reilu 300 kilometriä ja miellyttäviä pyöräilyteitä pitkin vielä huomattavasti enemmän. Lisäksi en halunnut ajaa samaa reittiä meno- ja paluumatkalla, joten lopputuloksena ajoreitti kulki Heinolan kautta mennessä ja Jyväskylän kautta tullessa. Menomatkalla paikoista mieleen jäi Savonlinna ja Sulkava, mutta kaikkiaan Päijänteen itäpuoli on hienoa moottoripyöräilyaluetta. Paluumatkalle ei maisemallisia ihmeellisyyksi juuri osunut. Varsinainen ajopäivä Itä-Suomessa oli lauantai, menomatka perjantaina ja paluumatka sunnuntaina.

Reissuvarusteet olivat suhteellisen kevyet; teltta, makuupussi, ajokamppeet ja arkivaatteet. Keli oli koko matkan ajan molemmin puolin + 30 asteen, joten siinä suhteessä pääsi helpolla kun vaan huolehti juomapuolesta.

Lauantain ajopäivälle oli suunniteltu virallinen reitti pääosin sorateitä pitkin. Reitti kiersi Hattuvaarassa Suomen itäisimmän pisteen kautta noin 300 kilometrin kierroksen. Matkalla sai ihailla Pohjois-Karjalan maisemia, mutta samalla myös äimistellä ukkosmyrkyjen aikaansaannoksia. Paikoin isoja alueita metsää oli kuin tykistökeskitysten jäljiltä.

Kaikkiaan kolmen päivän matkalla kertyi kilometrejä reilut 1300. Kyllä se hellekelillä jonkin verran puuduttaa, etenkin valtateillä pöristely. Ajetut kilometrit sai Super Enduron 15 000 km:n määräaikaishuollon rajankin ylittymään. Huolto-ohjelmaan kuuluu mm. venttiilien säätö, joten minulta tippuu saman tien haskat kädestä ja Motokeidas saa luvan puuttua peliin. Samalla kertaa hoituunee myös kaasuttimien seoksien säätö kohdalleen. Siitä sitten tarinaa kun huolto on tehty.

Paluumatkalla Jyväskylän kautta bongasin pari kulttuurikohdetta; Valamon luostarin Heinävedellä ja Pönttövuoren käytöstä poistetun, aikanaan suomen pisimmän junatunnelin Laukaassa.

Säkylän Kuntoenduro ajotapahtuma (24.07.1010)

Jo viime vuonna oli mielessä käväsistä kurkkaamassa suosituksi tulleen Säkylän Kuntoenduro -tapahtumaa. Se järjestetään Huovinrinteellä varuskunnan (eli meidän kaikkien) alueella, joten ilman tämänkaltaista tapahtumaa maastossa olisi mahdoton päästä ulkopuolisten kurvailemaan. Paikka oli jo nuoruusvuosista ja armeija-ajaltakin tuttua, mutta tapahtuman luonne löi aikalailla ällikällä.

Tapahtumaan taisi osallistua yli neljäsataa mopoilun ystävää. Lähdön hetkillä pörinä oli ennenkuulumaton ja kiitos 2-tahtisille, myös haju moottoriurheiluapahtuman mukainen. Ajokalusto koostui isolta osin nykypäivän kevyistä kisaenduro- ja motocross-pyöristä, mutta joukkoon mahtui helmiä myös -80 luvulta, sekä raskaimpina pari KTM Super enduroa.

Keli oli kuskeille ja varmasti tekniikallekkin vaativa. Helteet olivat kuivanneet Huovinrinteen kangasmaaston entistä kuivemmaksi. Ajoreitti puikkelehti suurelta osin ylhäällä harjulla ja ura alkoi nopeasti kuluneena muistuttaa yhden kuljettajan sanoja lainatakseni pitkää jauholaaria. Reitille oli kylvetty muutama haastavampikin paikka, kuten tukin ylitys, mutta näihin vaikeampiin kohtiin oli suunniteltu myös harrastajatason kiertoreitti.

Menomatkan Tampereelta tein valtaväliä pitkin, mutta kotimatkan kiersin poimien sattumanvaraisesti pienempiä hiekka- tai metsäautoteitä. Säkylä, Vampula, Huittinen, Punkalaidun väliltä niitä löytyikin sopivassa määrin. Pakollinen SE-poseerauskuvat on otettu Vampulan ja Huittisten rajamailla. Paikka taisi tuntea nimen Lintukangas.

Kemorassa kiidettiin

Moottoripyörällä ajot kevään ja alkukesän aikana ovat rajoittuneet satunnaiseen pöristelyyn ja työmatkailuun. Tänään tuli huhkittua yksi pidempi (reilu 600 km) setti kun kävin työkaverin vanavedessa Kemoran moottoriradalla seuraamassa harraste ja kilpa-ajajienkin ajoharjoittelua.

Pääosin pyörät olivat tieliikenteessä käytettäviä katupyöriä, mutta joukossa oli myös muutamia kilvettömiä kilpapyöriä. Ilma oli aurinkoinen, mutta keväisen viileä vaikka kesäkuu olikin jo pitkällä. Iltaa kohti ilma kävi läpimäksi ja kotimatka taittui jo ilman kahvalämmittimiä.

Kemoran rata on 2,7 km pitkä ja päivän nopein kuljettaja ajoi sen 1:12 tuntumaan. Pääsuoran päässä huippunopeudet olivat 250 km/h tienoilla ja ylikin. Superenduro ei radalle päässyt, vaikka ihan mielenkiinnosta muutama kierros olisi ollut mukavaa heittääkkin.

Kotimatkalla pysähdyin muutamaan otteeseen tutkimaan nähtävyyksiä. Kuortane-Alavus tien varrella oli mielenkiintoinen juoksuhauta- ja korsuviritelmä, sekä muutamia vanhoja sotakoneita; tykkejä ja panssarivaunu. Räpsin niistäkin kuvan.

Moottoripyörämatkailua 24.4 - 2.5

Kun loma-aika mukavasti tämänkin mahdollisti, niin pitihän tilaisuuteen tarttua. Tarkemmin sanoen matkaa oli jo hyvissä ajoin lopputalvesta suunniteltu työpaikan moottoripyörähenkisten kavereiden kesken. Viimevuotinen vastaava matka oli niin onnistunut, että tänä keväänä piti matkaan päästä uudelleen. Viimevuotinen matka kulki Ruotsin läpi Keski-Norjaan ja tämä Ruotsin ja Tanskan kautta Etelä-Norjaan.


Viimevuotisen matkan tein GS Dakarilla ja tämänvuotisen Superendurolla. Ilahduttava ero pyörien välillä on Superenduron jämäkkyys ja lisääntynyt teho. Pienen miinuksen matka-ajossa Superenduro saa kovasta ja kapesta satulasta. Matkaa varten korvasin satulan alkuperäisestä pehmikkeestä entistä pehmeämmällä vaahtomuovilla, mutta muutos ei aivan ollut onnistunut. Pitänee hankkia astetta kovempaa vaahtomuovia ja vielä kerran avata satulan päällinen paremman tuntuman saamiseksi.

Matkaa kertyi kaikkiaan noin 2900 kilometriä, joista 100 % kestopäällysteellä. Kyllä, oikein mallikkaasti Superenduro matkaa taittaa myös sivistyksen parissa. Lämpötilat matkan aikana vaihtelivat +3 ja +18 asteen välillä ja vettä ei satanut juuri lainkaan. Teknisiin ongelmiin ei matkan varrella törmätty, joten Superenduro näyttää luotettavalta laitteelta, vaikka sen käytettynä hankinkin. Kaikkiaan tekemisen arvoinen matka.

Väli-summa Summarum

Tätä ei tietenkään pitäisi tehdä, mutta pääsiäisen pyhinä mooottoripyörää varustellessa tuli mieleen, että miten paljon rahaa kaikkiin varusteisiin onkaan kulunut. Moottoripyörä sai siis tällä erää lopullisen ulkomuotonsa kun Wings-äänenvaimennin ja käsisuojat löysivät on paikkansa. Ennen laskelmia pitää tosin huomauttaa, että kaikki uudet osat ovat monessa suhteessa ylittäneet kaikki vaatimukset. Niiden tarpellisuutta tai lisäarvoa en lähde kommentoimaan, kyse on kuitenkin harratustoiminnasta.

Mutta siis laskelmiin:

• Hankinnat, Redline Motorcycle, Englanti:
• Keskiseisontatuki - 160 €
• Käsisuojat - 42 €
• Lämmitettävät kahvat - 61 €
• Toimituskulut - 23 €
• Black Dog Cycle Works, USA:
• 2 - 1 adapteri pakoputkistoon - 174 €
• Toimituskulut - 20 €
• Wings-äänenvaimennin, Slovenia
• yhteensä toimituskuluineen - 297 €
• Motokeidas, Tampere
• 7500 km määräaikaishuolto, pakotiivisteet, yhteensä - 257 € 
• Sekalaisia pientarvikkeita  - noin 20 €
• Tankkilaukku, käytetty, eBay - 71 €
• Adapteri Givi-takalaukulle, käytetty - 20 €
• Yhteensä: 1 145 €

Summaksi tuli kaikkiaan reipas tuhat euroa. Huollosta olisi työn osuuden (155 €) pystynyt tinkimään tekemällä sen itse, mutta muuten minun osani on olla markkinavoimien armoilla. Käytettynä kaikkia listan osia on lähes mahdoton saada, vaikka sitä kautta jonkin verran kertyisi säästöjä. Toisaalta en nyt keksi moottoripyörään mitään uutta lisättävää kuin ehkä polttoaine lisätankin tai pikkuhankintana työkaluputken toisen äänenvaimentajan tilalle. Joten, seuraavat kustannukset muodostuvat käyttö- ja huoltokuluista.

Lopuksi vielä kuva lopullisesta ulkoasusta. Kuvaa katsellessa voi miettiä oliko panostus varusteisiin kaiken rahan ja vaivan arvoista(?).

Keväisen (loskaisen) aamupäivän ajankuluksi

Kevät alkaa siinä määrin antaa itsestään merkkejä, että pitää valmistella moottoripyörään kevään matkoille. Ajatuksena olisi saada laitteesta kohtuullinen matka moottoripyöräkin. Talven mittaan hankitut lämpökahvat ja pikku touring-kate löysivät tiensä perille. Lisäksi hieman naarmuuntunut sivu muovi sai uuden tarrasarjan (oma-tuotantoa, ei oem;) ja sama käsittely myös kytkinkäden puolelle.

Touring-visiiri vaati alkuperäiseeen pikku maskiin neljä reikää. Visiiri ruuveilla kiinni ja kas kummaa, moottoripyörä sai heti ripauksen katu-henkisyyttä. Käytännön hyöty selviää ajossa, mutta kuvittelisin visiirin olevan hyödyllinen varuste. Visiiri sai valkeat tarrat koristeeksi ja koko moottoripyörän ulkoasu alkoi muistuttaa Super Duke/RC 8 malleja. Sieltä suunnalta tämä "sisustusvinkki" sai ajatuksensakkin.

Lämpökahva-asennus oli paljon helpompaa kuin visiirin kiinnittäminen. Etuvalaisimen takana oli valmiina virta-avain-kytkentäiset johdotukset. Vanhat kahvat otettiin väkivalloin irti ja uudet lämmitettävät hiuslakkaa liimana käyttäen kiinni. Kyllä vaan - hiuslakka on "ammattilaispiireissä" yleisesti käytetty liima kahvojen kiinnittämiseen. Minä käytin L'oreal-merkkiä kun se lupaa maksimaalista pitoa (vai oliko ainoa pullo, jonka kotoa löysin).

Vielä pitää tulevina päivinä ruuvata uusi äänenvaimennin ja käsisuojat paikoilleen. Ehkä pääsiäinen on siihen sopiva ajankohta ja samalla kertaa voi korkata ajokaudenkin uudelta vuosikymmeneltä.

Tallilla tapahtui

Päivällä olli sen verran aikaa, että päätin käydä tallilla tekemässä moottoripyörään pienen kuntotarkistuksen tulevaa määräaikaishuoltoa silmälläpitäen. Samalla käytin moottorin lämpimäksi. Päällisin puolin moottoripyörä näyttää näyttää hyvältä ja uskon, että mitään yllätyksiä ei ole edessä. Määräaikaishuollossa voi varmuuden vuoksi vaihdattaa vesipumpun akselin tiivisteen (stefa). Se on KTM LC8-moottorien yksi heikko kohta. Pitää kysyä huoltotarjous Motokeitaalta (valtuutettu KTM-huolto).

Lisäksi äänenvaimennin rintamalla on tapahtunut: tilasin Wings-titaanivaimentimen Sloveniasta. Siitä ja muistakin varusteista lisää tarinaa kun keväämmällä pääsen niitä asentamaan.

Hankintoja

Ostaessani Super Enduron siinä ei ollut mitään erikoisvarusteita. Ja ehkä endurokäytössä niitä ei tarvitsekkaan, mutta matkaendurointi vaatii hankintoja. Hankintalistalle kerääntyi lämpökahvat, keskiseisontatuki ja käsisuojat. Lisäksi ajattelin tehdä suositellun 2-1 pakoputki muutoksen. Alkuperäisvaimentimet ovat todella painavat (valmistettu teräksestä + katalyytit sisällä) ja kuumat. Korvaamalla ne yhdellä vaimentimella painoa säästyy useampi kg ja vaimentimet ei enää sulata sivumuoveja.

Tein aika kattavan kilpailutuksen kotimaan, Euroopan ja Amerikan välillä. Valuutakurssit säätelee hintatasoa ja nyt Erooppalaisen pyörän osat on hinnaltaan kilpailukykyisiä Euroopassa - varsinkin Englannissa. Sen pohjalta pienhankinnat kannattaa tehdä kotimaasta (esim. Motokeidas) ja isommat Englannista (esim. Redline Motorcycles). Tein lopullisen tilauksen Redline Motorcycle:in kanssa faxin välityksellä kun osia ei ole nettikaupan hyllyllä, vaan hinta piti erikseen tiedustella ja en uskaltanut luottokorttitietoja lähettää sähköpostilla. Pakoputken 2-1 muutospalan toimitti perille USA:ssa työskentelevä tuttu ja sen hankin Black Dog Cycle Works:lta. Lisäksi sieltä tuli RAID-levyt, joiden avulla voisi poistaa "turhan" polttoaineen syötön kierrätysjärjestelmän.

Talvihuoltoa

Keväinen akkujen pilaantumisongelma on tuttu aikaisemmilta vuosilta. Päätin tänä vuonna ladata Super Enduron akun ja kävin myös käyttämässä sen moottorin lämpimäksi. Pieni vaiva siitä hyvästä, että akku säilyy toimintakuntoisena ja moottorin tiivisteet eivät kuivu voitelun puutteessa. Pitää myös kysellä 7500 km määräaikaishuoltoa ennen kevään ruuhka aikaa. Matkamittarin tarkka lukema on nyt 7536 km. En näe tässä vaiheessa tarpeelliseksi, että huollon tekee KTM-merkkikorjaamo. Kun moottoripyörä tulee tutummaksi pyrin tekemään kaikki, paitsi erikoistyökaluja vaativat, huollot itse.